Olen näyttelijä ja teatteritaiteen pedagogi ja jo lähes kahdenkymmenen vuoden ajan olen tehnyt tunnetuksi venäjän kieltä ja kulttuuria, venäläisiä tapoja ja perinteitä, opettanut teatteri-ilmaisua, vetänyt lasten ilmaisutaidon kerhoja ja opettanut lapsia lukemaan N.A. Zaitsevin ainutlaatuisella menetelmällä. Lasten lisäksi työskentelen nuorten ja opiskelijoiden kanssa. Varsinkin nyt, asuttuani useita vuosia Suomessa. Yhdessä pianistina ja musiikinopettajana toimivan puolisoni kanssa olemme perustaneet Espoon Iivisniemessä toimivan lasten kulttuurikeskuksen SuperKids ry. Keskuksessa on kuusi studiota, joissa toimii 18 ryhmää eri-ikäisille lapsille. SuperKids on Espoon ainoa venäjänkielisille lapsille ja nuorille tarkoitettu kulttuurikeskus. Kerhoissamme käy noin sata lasta, jotka tulevat sekä venäjänkielisistä että sekaperheistä. Lisäksi olemme avanneet kaksi kerhoa suomenkielisille lapsille, jotka haluavat tutustua venäjän kieleen ja venäläiseen kulttuuriin.
Keskuksemme toimii omakustannusperiaatteella. Olemme kiitollisia lasten vanhemmille heidän tuestaan, mutta valitettavasti he ovat meidän ainoat tukijamme. Muuta tukea emme ole keskuksen toimintaan saaneet, lukuun ottamatta Venäjän Suomen suurlähetystöltä saamaamme kertaluonteista avustusta lasten uudenvuoden juhlan järjestämiseen. Sen ansiosta pystyimme järjestämään unohtumattoman juhlan, jossa oli mukana noin kaksisataa lasta pääkaupunkiseudulla asuvista venäjänkielisistä perheistä.
Aloitimme toimintamme tilassa, jonka Espoon kaupunki luovutti keskuksemme käyttöön. Vuonna 2009 kaupunki kuitenkin kieltäytyi jatkamasta sopimustamme (silloin meidän kulttuurikeskuksemme nimi oli Lekka, mutta nyt nimi on SuperKids). Saimme luvan jatkaa toimintaamme kevätlukukauden loppuun, mutta kesän alussa vuonna 2010 jouduimme sulkemaan keskuksen. Lasten ja heidän vanhempiensa pettymys oli käsin kosketeltavissa, kun ilmoitimme heille, että toimintamme ei voi jatkua tilaongelmien vuoksi. Niinpä päätimme puolisoni kanssa ottaa riskin ja vuokrata tilat itse. Yhden oppilaan äidin avulla onnistuimme löytämän tilan, joka on tarpeisiimme aivan liian pieni, mutta sen ansiosta pääsimme jatkamaan toimintaamme.
Apua toimintaamme emme saa edelleenkään mistään. Muutaman kerran olen joutunut ostamaan perheelleni ruokaa velaksi, koska viimeisillä rahoillani hankin keskukseen liimaa, paperia ja värejä. Yritämme selvitä parhaan taitomme mukaan. Onneksi meillä on erinomaisia opettajia, jotka ovat oman alansa asiantuntijoita, ja jotka ymmärtävät vaikeuksiamme.
Tällä hetkellä keskuksellamme on kaksi rahoituslähdettä: vanhemmilta kerättävät maksut sekä minun ja puolisoni henkilökohtaiset tulot. Vanhemmilta perimämme maksut ovat selvästi alhaisemmat kuin muissa vastaavissa keskuksissa pääkaupunkiseudulla, ja niillä pystymme kattamaan vain opettajien palkat, verot ja muut pakolliset maksut. Valitettavasti meillä ei ole varaa hankkia tarvittavia pukuja, oppimateriaaleja ja muita tarvikkeita. Pystymme puolisoni kanssa hankkimaan vain kaikkein välttämättömimmän. Valmistamme omalla kustannuksellamme teatteriesitysten puvustuksia, hankimme tarvikkeita ja maksamme keskuksen tilavuokran. Siitä huolimatta olemme pystyneet järjestämään kaksi kertaa vuodessa (jouluna ja kevätlukukauden päättyessä) hienoja juhlakonsertteja ja näytelmäesityksiä. Lavastukset olemme tehneet itse omalla kustannuksellamme. Miten se onnistuu? Siten, että taatakseni perheeni elatuksen ja keskuksen toiminnan työskentelen öisin suuressa elintarvikevarastossa.
Olemme lähettäneet anomuksia ja pyytäneet tukea toimintaamme lukuisista eri paikoista. Välillä meille ei ole vastattu lainkaan, välillä on ilmoitettu kohteliaasti, paljonko tukea on myönnetty muille organisaatioille, mutta meidän kohdallamme on pyöreä nolla. Siitä huolimatta emme ole menettäneet toivoamme, vaan jatkamme toimintaamme. Toivon ennen kaikkea sitä, että joku pystyisi neuvomaan meille, mistä voisimme pyytää ja saada tukea toiminnallemme.
Ensi vuonna minulla on todellinen juhlavuosi: täytän itse 50 vuotta, olen toiminut 30 vuotta esiintyvänä taiteilijana ja 20 vuotta opettajana. Todellinen satavuotisjuhla! Monet kollegani ovat kyselleet jo nyt, mitä haluaisin lahjaksi merkkipäivieni kunniaksi. Olen vastannut kaikille samalla tavalla: että haaveeni toteutuisi! Ja suurin haaveeni on se, että keskuksemme voisi jatkaa toimintaansa, ja että itse voisin keskittyä siihen enkä joutuisi käyttämään niin paljon voimiani ja energiaani työskentelemällä jatkuvassa yövuorossa varastossa.
Tiedän, että kollegoillani ei ole mahdollisuutta toteuttaa haavettani, mutta toivon, että jostain löytyy sellaisia ihmisiä, jotka voivat auttaa niin että emme joudu lopettamaan toimintaamme. En yksikertaisesti pysty kertomaan lapsille, että he eivät enää pääse haluamilleen tunneilleen. Heidän silmänsä, ilosta, uteliaisuudesta ja uuden, ennen kokemattoman odotuksesta loistavat silmänsä eivät anna minulle oikeutta tehdä sitä. Noiden loistavien silmien ansiosta minä jaksan jatkaa. Ja siksi, että aina on toivoa.Kiitos kaikille!
Igor Frei
SuperKids ry
Iivisniemenkatu 2, 02260 Espoo
toimisto@superkids.fi
puh. 0452079609
